Ja nyt ensimmäisen osan pariin :)
Toivon paljon kommenttia :D Pituudesta kuvanlaadusta ja kaikesta muusta rakentavasta, mutta tietenkin ei-rakentavat palautteet ovat hyvinhyvin tervetulleita! Kuten sanoin, koitan tehdä joka toinen kerta osan Unohdettuihin ja joka toinen kerta osan tänne. Legacy osan tekeminen vie kuitenkin paljon vähemmän aikaa, ja kiinnostukseni on painottunut tämän puolelle, joten nyt saattaa tulla tähän toinen osa, ennen kuin Unohdettuihin tulee kolmas.
Mikayla ei ollut kovin innoissaan muutosta. Rahoilla ei saanut juuri mitään. Tähän pikkuruiseen mökkiin meni kaikki hänen rahansa. Eikä edes lattiaa!
Ovesta pääsee vessaan, joka on hyvinkin mitätön (2x2)
Mikayla istahti sängylleen miettimään elämäänsä. Tästä eivät vanhemmat olisi kovin ylpeitä. Pienessä Brookevalen kylässä asui heidän tyttärensä ilman rahaa, miestä ja työtä. Noh, onneksi eivät olleet elossa. "Työ, niin ehkä se kannattaisi hankkia…", Mikayla tuumi ja jäi odottamaan lehdenjakajan tuloa.
Pian askeleita kuului pihalta. Seinät eivät näet olleet kauhean hyvin eristetyt. Mikayla kurkisti ikkunasta ulos ja näki lehdenjakajan tulevan katua pitkin kohti hänen taloaan ja…
Hyh minkä näköinen. Mikayla kävi nopeasti hakemassa lehden ja painui sanaakaan sanomatta sisälle.
Hän istahti nojatuoliin ja aukaisi lehden työilmoitusten kohdalta. "No eipä ollut hääppöisiä töitä.." Mikayla sanoi ja ympyröi työn, jossa oli paras palkka. Poliisissa tarvittiin apulaista. Lukiessaan vaatimuksia Mikayla tajusi, että työhön vaadittiin hyvä kunto.
Niimpä ostettiin radio! Musiikki soimaan ja ulos urheilemaan. Kuten sanoin jo seinät olivat kuin paperia ja äänet musiikki kuului oikein hyvin ulos.
Urheilu oli sittenkin kivempaa kuin Mikayla luuli. Innoissaan tämä hyppelehti pihalla.
Ja saihan hän muutaman nuoremmanpuoleisen ihailijankin ;)
Niin sitten koitti Mikaylan ensimmäinen työpäivä ja se meni loistavasti! Hän saapui kotiin ylennyksen kera!
Valitettavasti työt loppuivat 02:00 yöllä ja uudessa työssä piti ehtiä yhdeksäksi töihin.
Työt jatkuivat tavalliseen tapaan ja Mikayla tienasi jo hieman enemmän. Sen verran, että sai ostettua uudet vaatteet syksyyn.
Lisäksi neitonen oli saanut monenlaisia kavereita Brookevalessa. Kuten Kobe kissan tai en-muista-nimeä pappan.
Eräänä kauniina vapaapäivänä Mikayla tilasi taksin Brookevalen keskustaan ja päätti mennä katsomaan miesvalikoimaa näillä seuduilla.
Taksia odotellessa keksi hän uuden huvin. Aarteenetsintä! Huh, se oli raskasta, mutta palkitsevaa!
Pian pihalla lojui kaikkea turhaa myytävää tavaraa, kuten luita, kiviä, jotain jännänlaisia patsaita, leluja ym.
Lisäksi vielä tämä outo kartta, jonka Mikayla säästi. "Siitä saa varmasti hiaanon koristeen kun ripustaa seinälle :)" Pyh, eipä neitokainen tajua.
Aarteenetsintä puuhat loppuivat sitten, kun Mikayla iski lapionsa suoraan vesiputkeen, joka meni rikki. Korjaajalta tuli kivat laskut.
Taksi saapui vihdoin pihalle ja ajoi nopsaan pois. Mikayla jätettiin pikkuruiselle tontille.
Hän pani merkille muutaman komean herrasmiehen mm:
Herra yli-innokas
Herra välkky
Ja herra söpöliini.
Hra yli-innokas vaikutti oikein kivalta ja omisti nimen Robert. Robert oli valitettavasti jätettävä, sillä tontille ei ollut rakennettu vessaa. "Kuka tunari unohtaa vessan!?" .____.
Mikayla joi nopeasti drinkkinsä ja kiiruhti taksiin. Hän lupasi kuitenkin soittaa Robertille. Ja niin lupasi myös muillekin :D
Ensin hän soitti Robertille. Tämä ei käy päinsä, ehkä hän on vähän liiankin innokas?
Sitten hän soitti söpöliinille. Tämä raukka ei ehtinyt edes kunnolla tontille asti kun järkyttyi. Ehkä Mikaylan pitäisi jättää se paperilennokeilla leikkiminen vähemmälle.
Viimeiseksi hän ei kutsunutkaan välkkyä, vaan aivan toisen miehen. Ash nimisen komistuksen. Ash pääsi sisälle asti ka joutui katselemaan Mikaylan tyylikästä esitystä.
Ash oli kuitenkin mukavampi kuin kukaan muu Mikaylan tapaama mies. Hän jopa jaksoi leikkiä tyynysotaa!
Ja sen jälkeen tyylikkäitä liikkeitä a la Ash.
Mikayla oli syvästi rakastunut. Tämän miehen kanssa hän tahtoi jakaa loppuelämänsä.
Vaikka toisaalta se olikin hieman rasittavaa kun Ash soitteli klo 23:56 yölläkin, mutta sehän on vain suuri rakkauden merkki!
Mikayla oli kauan odottanut oikeaa hetkeä pyytää Ashiä muuttamaan luokseen. Ehkä tänään tulisi se oikea hetki.
"Ash, olen ajatellut, että ehkä voisit muuttaa luokseni asumaan? Sinun ei joka päivä tarvitsisi tulla taksilla pitkää matkaa luokseni ja…" Ash hyppäsi Mikaylan kaulaan ja keskeytti tämän soperruksen. "Tottakai se käy!" Ja niin alkoi kahden simin onnellinen tarina yhdessä :) Ash toi mukanaan 18 000 § joten taloa saatiin kivasti uudistettua:
Tässä talo ulkoa päin. Piha on tyhjä, tiedän, mutta kai sinne jossain vaiheessa jotain kivaa tulee.
Kun astuu etuovesta sisään pääsee tähän komiaan olohuone/eteiseen. Se jäi kesken ja on vielä aika tyhjä.
Eteisestä lähtee ovi keittiöön. Vihreään sellaiseen. Hiih, uuni puuttuu, olin tässä vaiheessa vielä unohtanut sen!
Toisesta olohuoneen ovesta pääsee vessaan joka on olohuoneen ja keittiön tavoin vihreä. Arvatkaa kuka pitää vihreästä?
Ja tässä vielä Mikaylan ja Ashin huone. Sininen woaaah!
Ja Ash koki myös muodon muutoksen, tadaa !
Ash oli henkilö jonkalaista Mikayla ei ollut ennen tavannut. Ja vaikka hän ei ollut tottunut kokonaan siihen asiaan, että Ash oli muuttanut hänen luokseen, oli hän kuitenkin varma, että näin oli oikein.
Eräänä aamuna Mikayla sitten rohkaisi mielensä ja polvistui Ashin eteen.
Ash ei osannut ollenkaan aavistaa, että Mikayla työntäisi hänen nenänsä eteen sormuskotelon.
"Ash, (lisää romanttiset sanat tähän) tulethan miehekseni?"
Ash suostui ilomielin ja rutisti tulevaa vaimoaan kovaa.
Sinä iltana juhlistettiin kihloja kunnolla. Ash, joka paljastui huippukokiksi, valmisti upean illallisen ja he söivät sen kahdestaan jutellen tulevaisuudestaan.
Miehen oli kuitenkin saatava töitä. Palkka ei armeija-alalla ollut hääppönen, mutta pohjalta oli aloitettava.
Mikayla oli alkanut voimaan hyvin pahoin aamuisin. Se saattoi olla pelkkää sattumaa, mutta hän kuitenkin pelkäsi pahinta.
Yhtenä yönä se kuitenkin tapahtui. Mikayla oli lihonnut paljon liikunnasta huolimatta ja raskaustestin tehtyään hän tajusi olevansa raskaana.
Hiljaa hän hiipi sänkyyn koittaen olla herättämättä Ashia, joka nukkui sikeästi ja näki unta miten pelasti supervoimillaan päivän. Jälleen kerran.
Mikayla tunsi itsensä liian äidiksi voidakseen pitää hiuksiaan auki, joten solmi ne nätille nutturalle.
Seuraavana päivänä Ashin tullessa kotiin Mikayla päätti ottaa lapsiasian puheeksi.
"Ennen kuin sanot mitään, kuuntele minun asiani loppuun." Mikayla sanoi varovainen ilme naamallaan. Ash näytti huolestuneelta. "Ash … minä olen raskaana."
"Mitä? Ei tämän näin kuulunut mennä! Meillä ei ole varaa pitää lasta!" "En minä sitä aijo tappaakaan!"
Ash käänsi selkänsä Mikaylalle. "Tiedän, meidän on vain saatava jostain rahaa.."
Seuraavana päivänä Ashin tullessa uudestaan töistä Mikaylalle tuli todella huono omatunto, kun ei ollut kertonut Ashille aikaisemmin lapsesta. Hän kyllä huomasi, että Ash oli jo leppynyt, kun tämä tuli juttelemaan vauvalle mahassa.
"Haluaisin kovasti pojan!" Ash sanoi hymyillen. "Haluaisin kovasti mennä naimisiin sinun kanssasi." Mikayla sanoi ottaen sormuksen esiin. Jälleen kerran Ash oli kuin puulla päähän lyöty.
Ja tähän vallan suloiseen kuvaan lopetamme osan tällä kertaa.
